Siirry sisältöön
Kissan raakaruokinta eli BARF

Kissan raakaruokinta eli BARF

Kissat ovat petoeläimiä ja lihansyöjiä, eli ne tarvitsevat runsaasti proteiinia ja vain vähän hiilihydraatteja. Kissan raakaruokinta pyrkii jäljittelemään kissan luonnollista ruokavaliota, eli käytännössä pienriistaa, jota kissa luonnossa pyydystäisi. Saaliseläimet sisältävät kaiken, mitä kissa tarvitsee ravinnokseen: proteiinia, luuta, vähän rasvaa, hiukan hiilihydraatteja, kuituja ja vettä. Kissan raakaruokinta on siis luonnonmukainen ruokintatapa, jossa kissan ruokavaliosta karsitaan kaikki turha. BARF on synonyymi raakaruokinnalle, sekä lyhenne sanoista bones and raw food. Tästä artikkelista saat perustietoa ja käytännön ohjeita kissan barffaukseen.

Sisältö:

Mitä hyötyä kissan raakaruokinnasta on?
Mistä kissan raakaruokavalio koostuu?
Paljonko raakaruokaa kissalle annetaan?
Kissan raakaruokinnan aloitus
Kissanpennun raakaruokinta
Kissan raakaruokinnan hinta
Kissan luonnonmukainen ruokinta lyhyesti

Mitä hyötyä kissan raakaruokinnasta on?

Saaliseläimet koostuvat usein yli 50 % vedestä, minkä vuoksi kissaeläimet ovatkin tottuneet saamaan tarvitsemansa veden ravinnon mukana. Suurin osa kissaeläimistä ei erikseen etsi vettä juodakseen ja siksi kotikissatkin ovat usein laiskoja juomaan. Vähäinen vedenmäärä kissan ruokavaliossa voi johtaa terveydellisiin ongelmiin. Vähäinen nesteytys kuivattaa elimistön ja aiheuttaa myös virtsatieongelmia. Barffaus mahdollistaa kissan vedensaannin suoraan ravinnosta, eikä kissan vedenjuontia tarvitse jatkuvasti seurata.

Tauriini on kissalle elintärkeä aminohappo, jonka puute voi johtaa jopa kissan sokeutumiseen. Kissa saa tauriinia kaikesta raakalihasta, erityisesti punaisesta lihasta ja sydämistä. Tauriinia tuhoutuu kypsennyksessä, joten kypsennettyä lihaa tai säilykkeitä syövillä kissoilla voi olla puutetta tauriinista. Barffaus varmistaa kissan riittävä tauriinin saannin.

Moni kissa saa varsinkin kuivaruoasta liikaa hiilihydraatteja, joita sen elimistö ei pysty hyödyntämään. Kasviperäinen aines sulaa kissan elimistössä huonommin kuin eläinproteiinit. Kissat lihovat herkästi liiallisesta hiilihydraattien määrästä, mikä onkin toinen syy siihen, miksi raakaruokinta on hyvä vaihtoehto kissalle. Liiat hiilihydraatit voivat myös sairastuttaa kissan. Barffaus auttaa pitämään myös kissan hampaat kunnossa.

Mistä kissan raakaruokavalio koostuu?

Kissan raakaruokinta koostuu pääasiassa seuraavista raaka-aineista:

  • Raakalihoista
  • Sisäelimistä
  • Luuaineksesta
  • Vitamiineista ja lisäravinteista

Raakalihat ja sisäelimet

Kissalle voi antaa esimerkiksi vähärasvaista possua, nautaa, kanaa, kalkkunaa, hevosta ja lammasta. Kissan ruokavaliota on hyvä täydentää kanansydämillä ja kivipiirailla. Kivipiira on vähärasvaista, joten se sopii hyvin myös ylipainoisen kissan ruokavalioon. Possun ja naudan sydämet sopivat myös hyvin kissan barf-ruokavalioon. Sydämet ja kivipiirat tarjoavat sopivasti pureskeltavaa kissan hampaille, mikä ehkäisee myös hammaskiven muodostumista. Kananmunankeltuaisia voi antaa kissalle muun ruoan lisänä silloin tällöin.

Kissan raakaruokavalioon voi välillä sisällyttää myös kalaa. Järvikalat tulee kuitenkin kypsentää ennen kissalle antamista loistartunnan riskin vuoksi. Lohta ei kannata antaa useammin kuin kerran viikossa sen rasvaisuuden vuoksi. Jos kissa ei syö ollenkaan kalaa, kannattaa sille antaa erikseen omega-6 ja omega-3 ravintolisiä.

Kissan vitamiinit ja lisäravinteet

Raakalihat sisältävät vitamiineja ja kivennäisaineita, mutta niitä täytyy myös lisätä kissan raakaruokavalioon. Kissalle voi antaa sille tarkoitettuja monivitamiinivalmisteita, mutta tarvittavia suojaravinteita löytyy myös tietyistä ruoka-aineista:

  • Maksa on hyvä a-vitamiinin lähde ja sitä voi antaa kissalle kerran viikossa.
  • Kalsiumia kissa saa lihaisista tai jauhetuista luista, mutta jos ne eivät sisälly kissan raakaruokavalioon, kannattaa antaa erillistä kalsiumlisää.
  • Jodilisä edistää kilpirauhasen toimintaa ja sitä voi lisätä kissan ruokavalioon myös merilevän avulla.
  • Kissa tarvitsee myös sinkkiä mm. ihon, turkin ja kynsien hyvinvointiin. Kissa saa sinkkiä lihasta, mutta riittävä saanti kannattaa varmistaa erillisellä kissan sinkkilisällä.

Vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäksi kissa tarvitsee myös hieman kuituja. Kuidut auttavat kissan ruoansulatusta toimimaan. Esimerkiksi psyllium-jauhe on hyvä kuitulisä kissan barf-ruokavalioon. Kissan vitamiinit ja lisäravinteet kuuluvat hyvin varusteltujen lemmikkitarvikeliikkeiden valikoimiin.

Paljonko raakaruokaa kissalle annetaan?

Kissan barffaus vaatii omistajalta hiukan suunnittelua ja on tärkeää tarkkailla tarjotun lihan rasvapitoisuutta, koska varsinkin sisäkissat lihovat helposti. Sopiva rasvan määrä on noin 10 %. Kissan raakaruoan annostelu riippuukin juuri ruoan rasvaisuudesta sekä kissan aktiivisuudesta ja mahdollisista erityistarpeista.

Suurin osa aikuisista kissoista syö 25–40 grammaa lihaa kerrallaan. Luonnossa tämä tarkoittaisi yhden aikuisen hiiren painoa. Ruokinta on hyvä jakaa useampaan ateriaan päivässä. Pienet ateriat sopivat paremmin kissan ruoansulatukselle ja munuaisten toiminnalle. Esimerkiksi 3–4 ateriaa päivässä on sopivasti ja noin 30 g ruokaa per ruokintakerta. Keittiövaaka on hyvä apu ruokamäärien tarkistamisessa.

Kissan raakaruokinta 50/50 ruokintamallilla on myös hyvä vaihtoehto. Käytännössä se tarkoittaa, että kissan ruokavalio koostuu puoliksi raakalihasta ja puoliksi kuivaruoasta tai säilykeruoista. Laadukkaan kuivaruoan käyttö osana kissan ruokintaa varmistaa vitamiinien ja muiden tärkeiden suojaravinteiden riittävän saannin, eikä niitä silloin tarvitse erikseen lisätä ruokavalioon.

Kissan raakaruokinnan aloitus

Joskus kissalla kestää tottua barffaukseen, jos sitä ei ole aloitettu jo pentuna. Kissat ovat valikoivia ruokansa suhteen ja etenkin raaka liha voi aluksi tuoksua kissan herkkään nenään oudolta ja voimakkaalta. Raakaliha myös tuntuu ja maistuu aivan erilaiselta kuin kuivaraksut, joten aluksi kissa saattaa vain tunnustella lihaa kielellään ja jättää sen sitten syömättä.

Jos kissa on todella epäluuloinen raakaa lihaa kohtaan, niin sitä voi aluksi kypsentää hieman. Totuttelun voi aloittaa myös sekoittamalla pieniä määriä raakalihaa kissan lempimärkäruokaan ja pikkuhiljaa lisätä raakalihan osuutta aterioissa. Raakaliha pitää myös tarjota huoneenlämpöisenä, jotta se kelpaa kissalle.

Kissanpennun raakaruokinta

Kissanpennun raakaruokinta perustuu suunnilleen samoihin asioihin kuin aikuisen kissankin. Kissanpennulle voi antaa samoja lihoja, mutta lihapalojen koon tulee olla pennulle sopiva ja helposti pureskeltavissa, ettei pentu tukehdu liian suuriin lihanpaloihin. Esimerkiksi saksilla on helppo paloitella lihat pienemmiksi, ja jauheliha on valmiiksi helpompaa pureksittavaa pennulle. Kissanpennun ravintoaineiden saanti on erityisen tärkeää ja etenkin kasvava pentu tarvitsee mm. kalsiumia enemmän kuin aikuinen kissa.

Kissan raakaruokinnan hinta

Kissan barffaus ei yleensä tule sen kalliimmaksi kuin teollisten kissanruokavalmisteiden käyttökään. Kissan raakaruoka voi olla jopa halvempaa riippuen siitä, mitä lihoja ruokinnassa käytetään. Pelkkää raakaruokaa syövä aikuinen nelikiloinen ja normaaliaktiivinen kissa syö raakaa lihaa noin 120 g päivässä, jolloin lihantarve kuukaudessa on vain noin 3,5 kiloa.

Kissan luonnonmukainen ruokinta lyhyesti

Lopuksi vielä kissan raakaruokinta pähkinänkuoressa:

  1. BARF pyrkii jäljittelemään kissan luonnollista ruokavaliota.
  2. Raakaruokinta edistää kissan terveyttä ja veden saamista suoraan ravinnosta.
  3. Kissan barf-ruokavalio koostuu raakalihasta, sisäelimistä, luuaineksesta ja lisäravinteista.
  4. Tarvittava raakaruoan määrä riippuu kissan yksilöllisistä tarpeista, mutta pääsääntöisesti 3–4 ateriaa päivässä ja noin 30 g kerrallaan on sopivasti aikuiselle kissalle.
  5. Kissa kannattaa totuttaa raakaruokaan vähitellen tai aloittaa raakaruokavalion noudattaminen jo pentuna.
  6. Kissanpennun raakaruokinta mukailee aikuisen kissan raakaruokintaa, mutta suupalojen kokoon ja riittävään ravintoaineiden saantiin täytyy kiinnittää erityistä huomiota.
  7. Barffaus ei yleensä ole sen kalliimpaa kuin teollisten kissanruokavalmisteiden käyttö.

Kissan raakaruokinta vaatii enemmän suunnittelua ja ravintokoostumusten pohtimista kuin valmiiden täysravintovalmisteiden käyttö, minkä vuoksi voikin olla hyvä kompromissi noudattaa 50/50 ruokintamallia ja varmistaa riittävä vitamiinien ym. suojaravinteiden saanti käyttämällä laadukkaita täysravintovalmisteita osana kissan ruokavaliota.